Kalliolle, kukkulalle

Minusta sammaleen osittain peittämä kallio on mitä kaunein näky. Meidän kalliolle on sammaleen lisäksi levittäytynyt ei-niin-kaunis ja valitettavan sitkeä ruohomatto. Päätin, että minähän en tuollaista kauhistusta katsele, joten ruohot saavat lähteä. Oli muuten tiukassa kiinni kalliossa, ja repimistä riitti.

Ennen

Urakka oli turhan suuri yhdelle naiselle, mutta onneksi sain raavaan miehenikin mukaan talkoisiin. Kissat toimivat laaduntarkkailijoina ja tarvittaessa myös työnjohtajina. Suunnittelin heinäviidakon tilalle valkoapilaniittyä, joka onkin jo kasvussa. Siemenet tosin olivat vanhentuneet jo vuonna 2009, mutta eipä tuo ainakaan itämiseen tunnu vaikuttavan.



Jälkeen

 

Kallionkoloissa kasvaa myös tänä keväänä istutettuja harmaa-ajuruohoja, jotka kukkivat kesän aikana purppuranpunaisin kukin. Harmaa-ajuruohoja ovat kuvassa vasemmalla. Aika pikkuruisia vielä, mutta kyllä ne siitä leviävät.

 

 

Sammaleesta innostuneena koristelin myös tämän polttotuomion saaneen penkin. Mitenköhän saisin sammaleen leviämään penkin päällä? Olen kastellut penkkiä, jotteivät sammalet ainakaan heti kuivuisi koppuraksi, ja toivonut parasta :)

Istutusurakan jälkeen on mukavaa katsella kättensä jälkeä, mutta minä ainakin tulen myös levottomaksi. Mitäs sitä seuraavaksi tekisi? Silloin on vaarana, että alkaa siirrellä kasveja paikasta toiseen - ihan vain sen takia, että olisi jotain puuhaa. Tänä kesänä yritän pitää mielessä sen, ettei valmista tarvitse välttämättä muuttaa.