Aluksi suunnittelin alueelle jotakin niityntapaista, ja ehdinkin jo kaivaa muutaman montun, joihin heittelin niittykukkien siemeniä, mm. lupiinia ja oranssikeltanoa, jota kasvaa äitini syntymäkodin pihapiirissä.
No, nyt kuitenkin olen tullut toisiin ajatuksiin. Haluan mieluummin metsäpuutarhamaisen käyskentelualueen, jolloin minulla olisi pääsy myös tontin perukoilla olevien mustikoiden luokse. Sitä paitsi niitty ei ehkä kuitenkaan sovi meidän suht pieneen pihaan, vaikka kaunis olisikin. Luulenpa, että aloitan tämän projektin piakkoin, ja raportoin edistyksestä, kun sitä tapahtuu.
Luulin jo saaneeni pihan itseäni tyydyttävään kuntoon, ja tässä vaiheessa kesää minun piti vain loikoilla ja seurata istutettujen kasvien kasvua ja kukoistusta. Mutta eipäs se niin mennytkään, kun mieli halajaa tonkimaan pihaa uuteen uskoon.
Onneksi Suomen kesä on lyhyt. Jos aikaa olisi enemmän, ties mitä hullutuksia vielä keksisin tällekin kesälle. Ehkäpä tämä on kuitenkin vain alkuinnostusta, onhan tämä vasta ensimmäinen kesä omassa talossa. Ensi vuonna en enää kehitä uusia projekteja. Piste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti