torstai 26. kesäkuuta 2014

Tuuliviiripuutarhuri

Tunnustan, olen tuuliviiriputarhuri. Pihani ongelmakohtana on pihan perukoilla sijaitseva heinittynyt alue, jonka olen jo pariin kertaan blogissani maininnut. Nyt pitäisi päättää, mitä haluan heinäpläntille tehdä. Haluanko takapihalleni metsäpuutarhan vaiko sittenkin modernimman havupuutarhan? Soraa vai liuskekiviä? Perennoja vai kenties pikkupuita? Polkuja vai tasaista nurmikkoa? Päätöksiä, päätöksiä...

Tällä hetkellä haluan ehdottomasti metsämäisen keitaan, jossa kulkisi pieni liuskekivipolku. Kasveja löytyy omasta takaa, mm. kuunliljaa, kalliokieloa ja jotakin saniaista. Ruohonleikkuu-urakkaa tällä tontilla riittää, joten metsäpuutarhani ei nurmikkoa kaipaa. Maata voisikin peittää sora, jonka päällä liuskekivipolku kiemurtelisi.

Näen jo sieluni silmin liuskekivipuutarhani, mutta liuskekivet maksavat maltaita. Halvin tarjous, johon törmäsin, oli 150 euroa kymmenestä liuskekivilaatasta. Kymmenellä laatalla saisin aikaiseksi vain surkean tynkäpolun, eikä kahdellakymmenelläkään liuskekivellä pitkälle pötkitä.

Lisäksi olen laiska. Jotta suunnitelmani toteutuisi, jonkun pitäisi ensin lapioida ruohomatto takapihaltani tunkiolle. Vapaaehtoisia? Laiskuuden ja rahavarojeni rajallisuuden vuoksi joudun ehkä tyytymään nurmikkoon ja johonkin edullisempaan polkuun, mikä ei kyllä ole huono vaihtoehto sekään.

Päättämättömyys on nyt kuitenkin tämän tuuliviirin suurin ongelma. Perustanko unelmieni metsäpuutarhan liuskekivineen vai vähemmän työlään ja kukkarolle sopivamman pikkupuutarhan? Mieli muuttuu vähintäänkin päivittäin, joskus jopa tunneittain. Taidan nyt tarvita lyhyen aikalisän, jonka aikana en pyörittele puutarhasioita pienessä päässäni. Puutarhailunhan on tarkoitus olla rentouttava harrastus, ei työleiri!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti